Lissan taistelu (1866) | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Kolmatta Italian itsenäisyyssotaa | |||||||||||
Carl Frederik Sørensenin maalaus uppoavasta Re d’Italiasta vuodelta 1868
| |||||||||||
| |||||||||||
Osapuolet | |||||||||||
Komentajat | |||||||||||
Wilhelm von Tegetthoff | |||||||||||
Vahvuudet | |||||||||||
12 panssarifregattia |
7 panssarifregattia | ||||||||||
Tappiot | |||||||||||
2 panssarifregattia |
38 kuollutta |
Lissan taistelu käytiin Adrianmerellä lähellä Vis-saarta (ital. Lissa) nykyisen Kroatian vesialueella vuonna 1866. Taistelu käytiin Itävallan keisarikunnan ja Italian kuningaskunnan joukkojen välillä, ja se oli osa kolmatta Italian itsenäisyyssotaa, jossa Italian tavoitteena oli Venetsian valtaaminen Itävallalta. Taistelun lopputuloksena määrällisesti alivoimainen Itävallan laivasto voitti sitä suuremman Italian laivaston. Meritaistelu oli ensimmäinen laaja panssarilaivojen välillä käyty konflikti, sekä viimeinen, jossa laivat pyrkivät upottamaan toisensa puskemalla.
Taistelun aikana Italian laivasto ampui noin 1 450 ammusta, mutta ei onnistunut upottamaan ainuttakaan Itävallan laivaston raskaista yksiköistä. Yksi syy lopputulokseen ja Italian laivaston huonoon suorituskykyyn oli sen komentajien välinen sisäinen kilpailu. Esimerkiksi vara-amiraali Albinin komennossa olleet laivat eivät osallistuneet taisteluun.[1] Taistelu koostui useasta pienemmästä konfliktista. Niistä suurin seitsemän Itävallan ja neljän Italian panssarifregatin välinen kohtaaminen osoitti Itävallan komentajan von Tegetthoffin kyvyn eristää ja tuhota eristykseen jääneet Italian laivaston yksiköt.